Thought of The Day 9

Filosofian professorilla oli luennollaan mukana lasipurkki. Puhuessaan luokalle, hän hiljalleen täytti purkin kivillä. Sitten hän kysyi opiskelijoilta:"Onko tämä lasipurkki täynnä?"
Opiskelijat sanoivat, että kyllä se on täynnä. Tämän kuultuaan professori otti purkin, ravisti sitä hieman, ja tiputteli sinne sitten kourallisen vähän pienempiä kiviä ja kysyi uudelleen opiskelijoilta, oliko purkki täynnä. Opiskelijoiden mielestä purkki oli nyt täynnä, jolloin professori jälleen ravisteli kevyesti purkkia ja sen jälkeen otti pussillisen hiekkaa taskustaan ja valutti sen purkkiin.
"Onko se nyt täynnä?" Professori kysyi. Opiskelijat hekottelivat hämillään ja sanoivat, että nyt purkki on vihdoin viimein täynnä.
"Katsokaas," professori aloitti. "Tuo lasipurkki on ihmisen elämä. Isot kivet ovat tärkeitä ja rakkaita asioita, kuten perhe, ystävät, rakkaus ja onni. Pienet kivet taas ovat asioita, joita me pidämme myös arvossa koska ne täydentävät elämäämme, kuten työ, asunto, auto ja lemmikit. Hiekka puolestaan on asioita, joita meidän on tehtävä, ja joista me pidämme, mutta mitkä eivät ole tärkeitä. Näitä ovat esimerkiksi cd-levyt, aaltovaasit, persialaiset matot ja sen sellaiset. Ja jos te täytätte elämänne ensin hiekalla, ei siihen mahdu enää yhtään isoa kiveä. Tai jos purkki on liian täynnä pieniä kiviä, ei sinne mahdu isoja. Isot kivet ovat niin tärkeitä, että ne on pakko laittaa sinne ensin, sitten pienet kivet, ja vasta viimeisenä tulee hiekan lisääminen."
Professorin lopetettua eräs nuori opiskelija katseli mietteliäästi lasipurkkia. Hetken mietittyään hän otti selkärepustaan pullon olutta,kaatoi sen isojen ja pienien kivien sekä hiekan sekaan ja totesi:
"Niin tai näin, aina on tilaa vielä yhdelle oluelle."